Puiden katedraali saanut valaistuksen päälle näin kevään korvilla.

Yritin tulkita puunrunkoon tallennettuja viestejä, mutta en ymmärtänyt geneettistä koodia. Mietin miten joku vankina pidetty hyönteisbiomekaanikko voisi yrittää viestiä mahdollisten pelastajien kanssa ja muotoilla ötökän kirjoittamaan se jonnekin näkyvään paikkaan. Siinä tapauksessa tämä olisi varsin epäonnistunut strategia, joten luulen että tilanne on jo ohi, toivottavasti hyvällä tavalla.

Pilvistähän sitä usein näkee kaikenlaista. Kuitenkaan ei näkisi, jos muodoista ei ole mitään ennakkokäsitystä. Huomaa hyvin miten todellisuus muotoutuu eräänlaiseksi illuusioksi merkityksistä.

Jokin kehittynyt yhteiskunta käyttäisi ötököitä jättääkseen hieroglyfejä tulkittavaksi – salaista tietoa, jonka ymmärtäisi vain riittävän pitkälle kehittynyt sivilisaatio.

Tai sitten kyseessä on kieli sinänsä, jota emme vain ymmärrä, mutta josta merkityksiä kuiskii puiden lomitse laskeutuva valo, taipuvien puiden ääni, pakkasesta toipuva, verkkaisesti valoa kohti uudestaan kurkottelevan pohjavarvikon hiljainen liike, kuin venyttelisi luitaan pitkän levon jälkeen….